D-2 / VHH Ruokavalio

Lars –Erik Lintsfeld Kirjoittaa kirjassaan DIABETES EI KIITOS omakohtaisen kokemuksen:

Törmäsin LCHF-lyhenteeseen aivan sattumalta: LCHF (Low Carb High Fat) tarkoittaa siis vähähiilihydraattista ja runsasrasvaista ruokavaliota. Minulle kävi niin, että kun en enää kasvanut pituutta, jatkoin kasvua yhä edelleen leveyssuunnassa. Minusta tuli hyvin vahvarakenteinen. Vuosien kuluessa huomasin olevani myös hyvin janoinen: join mielelläni vettä, kevytmaitoa ja appelsiinimehua.

Olin toki kuullut, että on hyvä juoda paljon ja runsas vedenjuonti on hyväksi elimistölle. Janoisuudestani  kehittyi suoranainen ongelma, mutta en hakeutunut hoitoon itse asiassa sen vuoksi. Vasen kantapääni kipeytyi, ja lopulta se oli lähes tunnoton. Lisäksi näköni tuntui heikentyneen. Kantapään tutkimuksissa selvisi ensi kerran, että sairastin tyypin 2 diabetesta, siis sokeritautia. Sain välittömästi lääkityksen verensokeriarvoni saamiseksi hyväksyttävälle tasolle. Pääosin aloin käyttää Glucophage-lääkettä (metformiinia), mutta sain myös Mindiab-nimistä lääkettä. Glucophagen vaikutuksesta maksa ei päästä lävitseen sokeria enää yhtä paljon ja solut muuttuvat aiempaa herkemmiksi elimistön tuottamalle insuliinille, jotta insuliinia ei tarvittaisi niin suurta määrää. Painonhallinta helpottuu, kun insuliinia tarvitaan entistä vähemmän, sillä juuri insuliini vaikuttaa lihomiseen. Glucophage kehitettiin kuulemma alun perin nimenomaan laihdutuslääkkeeksi.

Toinen käyttämäni lääke Mindiab saa haiman vaatimaan insuliinia välittömästi. Näin ollen lääkettä käyttävälle saattaa tulla samanlainen olo kuin verensokerin ollessa matala eli hän alkaa hikoilla ja täristä. Oireet loppuvat syötäessä jotakin makeaa. Korkean insuliinitason vuoksi painonhallinta on vaikeaa.

Sain ensimmäiset sivuoireet jo samana aamuna, kun otin ensimmäisen kerran Mindiab-lääkettä. Hetken kuluttua lääkkeen ottamisesta silmissäni alkoi sumentua. Aloin hikoilla ja täristä, mutta ajattelin oireiden johtuvan liian matalasta verensokerista, joten menin jääkaapille ja join appelsiinimehua suoraan kannusta hörppien. Sitten menin keittiön sohvalle makaamaan ja huomasin oloni helpottavan.

Yritin hoitaa itseäni annettujen ohjeiden mukaan. Söin erittäin vähärasvaista ruokaa ja pidin huolen, että valitsin aina kevyimmän ateriavaihtoehdon tarjolla olevista. Tunnustan, etten juuri  ymmärtänyt asiasta mitään tuolloin. En juuri miettinyt ruokavalioon liittyviä asioita. Tuntui turvalliselta ajatella, että totta kai diabeetikkojen kanssa ammatikseen työskentelevät tietävät asian parhaiten. Kaikki oli niin yksinkertaista.

Ateriani olivat yleensä annettujen ohjeiden mukaisia, mutta toisinaan lipesin suosituksista, tosin en kovinkaan usein. Söin aamuisin kaurapuuroa, johon lisäsin puolikkaan omenan raastettuna. Söin puuron kanssa kevytmaitoa ja täysjyväleivän, jossa oli  kevytlevitettä ja kumimaisen ohut juustoviipale päällä. Tunsin syöväni todella tunnollisesti mutta tylsästi ohjeistuksen mukaan; ajattelin ansaitsevani  jonkin palkinnon. Muutoinhan itsensä hoitamisessa ei olisi ollut järkeä. Muussa tapauksessa olisin voinut syödä pekonia ja munia aamiaiseksi ja olla noudattamatta vähärasvaista ruokavaliota koskevia ohjeita. Ensimmäisen kerran elämässäni tunsin eläväni todella terveellistä elämää. Tunsin voivani katsoa paheksuvasti voita leivälleen levittäviä ihmisiä. Olinhan tietoinen kuinka tärkeää on käyttää kevytmargariinia.

Onnea kesti noin kymmenen kuukautta, kunnes sain sydänkohtauksen. Tiesin diabeetikkojen tavallista suuremmasta riskistä saada sydänkohtaus, mutta tunsin tulleeni  petetyksi, koska olin syönyt niin terveellisesti. Minulle asennettiin sepelvaltimoon niin sanottu stentti eli pieni verkkoputki, joka on valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Stentin tarkoituksena on pitää suoni avoinna ahtaumien syntymisen estämiseksi.

Sydänkohtauksen jälkeen sydänsairauksien erikoissairaanhoitaja kehotti  minua laihduttamaan. Olin laihtunut vain muutaman kilon sen jälkeen, kun minulla oli todettu diabetes lähes vuotta aiemmin. Laihtuakseni minun olisi nyt syötävä vieläkin vähärasvaisemmin.

Laihduttaminen oli todella vaikeaa. Ihmettelin miten pystyn vähentämään rasvaa, jota ei ollut nytkään ruokavaliossani. Koska olin käyttänyt kevyttuotteita  jo ennenkin, koin tehtävän mahdottomaksi. Tunsin, että ainoa vaihtoehto oli jatkaa samaa linjaa pyrkimällä syömään mahdollisimman vähärasvaisesti.

Kun olin noudattanut erittäin vähärasvaista ruokavaliota noin puolitoista vuotta, tilani oli kehittynyt niin sanotusti ”normaalin taudinkulun” mukaisesti, millä tarkoitetaan tyypillistä sairauden etenemistä diabeetikon hoitaessa sairauttaan ohjeistuksen mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa verensokerin kohoamista, vaikka diabeetikko noudattaa annettujen ohjeiden mukaista ruokavaliota. Lääkitystä on lisättävä ja lopulta diabeetikon on aloitettava insuliinipistokset. Insuliinihoidosta huolimatta diabeetikko saa sivuoireita, joihin lukeutuvat sydän- ja verisuonisairaudet sekä jalkavaivat. Sivuoireita käsitellään tässä kirjassa myöhemmin.

En tiennyt kuinka diabetes vaikuttaa, enkä ymmärtänyt kuinka vakavasta sairaudesta oli kyse. Verensokeriarvoni nousi toistuvasti ruokailun yhteydessä liian korkeaksi, vaikka olin noudattanut jo pari vuotta vähärasvaista ruokavaliota. Oli aika aloittaa lääkitys korkean verensokeriarvon vuoksi, joten aloitin sulfonyyliureavalmisteen käytön. Tuolloin aloin pohtia kuinka minun lopulta käy. Minulle oli kerrottu, että oli syytä laihtua, jotta insuliiniherkkyyteni paranisi. jos insuliiniherkkyyteni olisi parempi, insuliinia ei tarvittaisi niin paljon siirtämään sokeria lihaksiini energiaksi.

Minun oli siis laihduttava kohonneen verensokerin vuoksi, jotta tilani voisi kohentua. Olin noudattanut hyvin vähärasvaista ruokavaliota, mutta olin huomannut sen olevan hyödytöntä laihtumisen kannalta. Oli siis selvää, että

laihtuminen vaati jotakin muuta. Aloin etsiä tietoa muista laihtumistavoista internetistä. Lopulta löysin sivustoja, joissa kerrottiin muun muassa, että kananmunassa ei ollutkaan hyödyllistä Valkuainen vaan keltuainen (!). Aluksi olin varma, että kyse oli virheestä, koska tiesin kananmunan keltuaisen olevan täynnä rasvaa ja kolesterolia, siis todella epäterveellistä. Mitä enemmän asiasta kuitenkin luin, sitä enemmän aloin uskoa, ettei  kyse ollutkaan virheestä.

Löytämässäni aineistossa kehotettiin vähentämään hiilihydraatteja ja syömään näiden tilalla luonnollista rasvaa. Jollakin kummallisella tavalla tämän menetelmän piti laihduttaa, mikä ei kuulostanut järkevältä. Neuvo tuntui niin älyttömältä, että päätin kokeilla sitä. Näin päinvastaisten suositusten noudattaminen ei ollut aivan helppoa. En toki ollut ensimmäinen, joka oli päättänyt syödä oikeaa voita ja rasvaista kermaa, mutta olin sydänpotilas, jolla oli lisäksi diabetes. Kaikki asiantuntijat olivat yksimielisiä, että aloittamani ruokavalio olisi minunlaiselleni potilaalle hengenvaarallista.

Niinpä sitten aloitin vähähiilihydraattisen ja runsasrasvaisen ruokavalion syyskuun 15. päivänä vuonna 2003. Aloin syödä aamiaiseksi pekonia ja munia. Päivän aikana vältin hiilihydraatteja. Ennen kuin ehdin laihtua kiloakaan, verensokeriarvoni oli laskenut merkittävästi. Jo muutaman päivän jälkeen uskalsin lopettaa sulfonyyliurea lääkityksen. Näytti siltä, että syödessäni pekonia ja munia ja jättäessäni lääkkeen pois verensokeriarvoni oli parempi kuin syödessäni puuroa, kevytmaitoa ja omenaraastetta ja käyttäessäni lisäksi lääkettä!

Olin tietämättäni törmännyt arvokkaaseen tietoon, jonka avulla oli mahdollista päästä eroon diabeteksen oireista. Olin tietämättäni syönyt sellaista ruokaa, joka ei nostanut verensokeria. Tuo tie on juuri ratkaisu. Diabeteksen hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä tutkitaan paljon. Merkittävimmãn asian jokainen voi kuitenkin tehdä aivan itse toimimalla periaatteessa juuri päinvastoin kuin virallisesti neuvotaan. Poistamalla puuron, perunan, leivän mukaan lukien täysjyväleivän, ja pastan sekä riisin ruokavaliostaan diabeetikko voi entistä paremmin. Monet ovat voineet jättää lääkkeetkín pois. Jokaisen on ainakin mahdollista vähentää lääkitystään siirtyessään virallisisten ravitsemussuositusten mukaisesta ruokavaliosta vähähiilihydraattiseen ja runsasrasvaiseen ruokavalioon (LCHF, Low Carb High Fat).

Törmäsin LCHF-lyhenteeseen aivan sattumalta: LCHF (Low Carb High Fat) tarkoittaa siis vähähiilihydraattista ja runsasrasvaista ruokavaliota. Minulle kävi niin, että kun en enää kasvanut pituutta, jatkoin kasvua yhä edelleen leveyssuunnassa. Minusta tuli hyvin vahvarakenteinen. Vuosien kuluessa huomasin olevani myös hyvin janoinen: join mielelläni vettä, kevytmaitoa ja appelsiinimehua.

Olin toki kuullut, että on hyvä juoda paljon ja runsas vedenjuonti on hyväksi elimistölle. Janoisuudestani  kehittyi

suoranainen ongelma, mutta en hakeutunut hoitoon itse asiassa sen vuoksi. Vasen kantapääni kipeytyi, ja lopulta se oli lähes tunnoton. Lisäksi näköni tuntui heikentyneen. Kantapään tutkimuksissa selvisi ensi kerran, että sairastin tyypin 2 diabetesta, siis sokeritautia. Sain välittömästi lääkityksen verensokeriarvoni saamiseksi hyväksyttävälle tasolle. Pääosin aloin käyttää Glucophage-lääkettä (metformiinia), mutta sain myös Mindiab-nimistä lääkettä. Glucophagen vaikutuksesta maksa ei päästä lävitseen sokeria enää yhtä paljon ja solut muuttuvat aiempaa herkemmiksi elimistön tuottamalle insuliinille, jotta insuliinia ei tarvittaisi niin suurta määrää. Painonhallinta helpottuu, kun insuliinia tarvitaan entistä vähemmän, sillä juuri insuliini vaikuttaa lihomiseen. Glucophage kehitettiin kuulemma alun perin nimenomaan laihdutuslääkkeeksi.

Toinen käyttämäni lääke Mindiab saa haiman vaatimaan insuliinia välittömästi. Näin ollen lääkettä käyttävälle saattaa tulla samanlainen olo kuin verensokerin ollessa matala eli hän alkaa hikoilla ja täristä. Oireet loppuvat syötäessä jotakin makeaa. Korkean insuliinitason vuoksi painonhallinta on vaikeaa.

Sain ensimmäiset sivuoireet jo samana aamuna, kun otin ensimmäisen kerran Mindiab-lääkettä. Hetken kuluttua lääkkeen ottamisesta silmissäni alkoi sumentua. Aloin hikoilla ja täristä, mutta ajattelin oireiden johtuvan liian matalasta verensokerista, joten menin jääkaapille ja join appelsiinimehua suoraan kannusta hörppien. Sitten menin keittiön sohvalle makaamaan ja huomasin oloni helpottavan.

Yritin hoitaa itseäni annettujen ohjeiden mukaan. Söin erittäin vähärasvaista ruokaa ja pidin huolen, että valitsin aina kevyimmän ateriavaihtoehdon tarjolla olevista. Tunnustan, etten juuri  ymmärtänyt asiasta mitään tuolloin. En juuri miettinyt ruokavalioon liittyviä asioita. Tuntui turvalliselta ajatella, että totta kai diabeetikkojen kanssa ammatikseen työskentelevät tietävät asian parhaiten. Kaikki oli niin yksinkertaista.

Ateriani olivat yleensä annettujen ohjeiden mukaisia, mutta toisinaan lipesin suosituksista, tosin en kovinkaan usein. Söin aamuisin kaurapuuroa, johon lisäsin puolikkaan omenan raastettuna. Söin puuron kanssa kevytmaitoa ja täysjyväleivän, jossa oli  kevytlevitettä ja kumimaisen ohut juustoviipale päällä. Tunsin syöväni todella tunnollisesti mutta tylsästi ohjeistuksen mukaan; ajattelin ansaitsevani  jonkin palkinnon. Muutoinhan itsensä hoitamisessa ei olisi ollut järkeä. Muussa tapauksessa olisin voinut syödä pekonia ja munia aamiaiseksi ja olla noudattamatta vähärasvaista ruokavaliota koskevia ohjeita. Ensimmäisen kerran elämässäni tunsin eläväni todella terveellistä elämää. Tunsin voivani katsoa paheksuvasti voita leivälleen levittäviä ihmisiä. Olinhan tietoinen kuinka tärkeää on käyttää kevytmargariinia.

Onnea kesti noin kymmenen kuukautta, kunnes sain sydänkohtauksen. Tiesin diabeetikkojen tavallista suuremmasta riskistä saada sydänkohtaus, mutta tunsin tulleeni  petetyksi, koska olin syönyt niin terveellisesti. Minulle asennettiin sepelvaltimoon niin sanottu stentti eli pieni verkkoputki, joka on valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Stentin tarkoituksena on pitää suoni avoinna ahtaumien syntymisen estämiseksi.

Sydänkohtauksen jälkeen sydänsairauksien erikoissairaanhoitaja kehotti  minua laihduttamaan. Olin laihtunut vain muutaman kilon sen jälkeen, kun minulla oli todettu diabetes lähes vuotta aiemmin. Laihtuakseni minun olisi nyt syötävä vieläkin vähärasvaisemmin.

Laihduttaminen oli todella vaikeaa. Ihmettelin miten pystyn vähentämään rasvaa, jota ei ollut nytkään ruokavaliossani. Koska olin käyttänyt kevyttuotteita  jo ennenkin, koin tehtävän mahdottomaksi. Tunsin, että ainoa vaihtoehto oli jatkaa samaa linjaa pyrkimällä syömään mahdollisimman vähärasvaisesti.

Kun olin noudattanut erittäin vähärasvaista ruokavaliota noin puolitoista vuotta, tilani oli kehittynyt niin sanotusti ”normaalin taudinkulun” mukaisesti, millä tarkoitetaan tyypillistä sairauden etenemistä diabeetikon hoitaessa sairauttaan ohjeistuksen mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa verensokerin kohoamista, vaikka diabeetikko noudattaa annettujen ohjeiden mukaista ruokavaliota. Lääkitystä on lisättävä ja lopulta diabeetikon on aloitettava insuliinipistokset. Insuliinihoidosta huolimatta diabeetikko saa sivuoireita, joihin lukeutuvat sydän- ja verisuonisairaudet sekä jalkavaivat. Sivuoireita käsitellään tässä kirjassa myöhemmin.

En tiennyt kuinka diabetes vaikuttaa, enkä ymmärtänyt kuinka vakavasta sairaudesta oli kyse. Verensokeriarvoni nousi toistuvasti ruokailun yhteydessä liian korkeaksi, vaikka olin noudattanut jo pari vuotta vähärasvaista ruokavaliota. Oli aika aloittaa lääkitys korkean verensokeriarvon vuoksi, joten aloitin sulfonyyliureavalmisteen käytön. Tuolloin aloin pohtia kuinka minun lopulta käy. Minulle oli kerrottu, että oli syytä laihtua, jotta insuliiniherkkyyteni paranisi. jos insuliiniherkkyyteni olisi parempi, insuliinia ei tarvittaisi niin paljon siirtämään sokeria lihaksiini energiaksi.

Minun oli siis laihduttava kohonneen verensokerin vuoksi, jotta tilani voisi kohentua. Olin noudattanut hyvin vähärasvaista ruokavaliota, mutta olin huomannut sen olevan hyödytöntä laihtumisen kannalta. Oli siis selvää, että

laihtuminen vaati jotakin muuta. Aloin etsiä tietoa muista laihtumistavoista internetistä. Lopulta löysin sivustoja, joissa kerrottiin muun muassa, että kananmunassa ei ollutkaan hyödyllistä Valkuainen vaan keltuainen (!). Aluksi olin varma, että kyse oli virheestä, koska tiesin kananmunan keltuaisen olevan täynnä rasvaa ja kolesterolia, siis todella epäterveellistä. Mitä enemmän asiasta kuitenkin luin, sitä enemmän aloin uskoa, ettei  kyse ollutkaan virheestä.

Löytämässäni aineistossa kehotettiin vähentämään hiilihydraatteja ja syömään näiden tilalla luonnollista rasvaa. Jollakin kummallisella tavalla tämän menetelmän piti laihduttaa, mikä ei kuulostanut järkevältä. Neuvo tuntui niin älyttömältä, että päätin kokeilla sitä. Näin päinvastaisten suositusten noudattaminen ei ollut aivan helppoa. En toki ollut ensimmäinen, joka oli päättänyt syödä oikeaa voita ja rasvaista kermaa, mutta olin sydänpotilas, jolla oli lisäksi diabetes. Kaikki asiantuntijat olivat yksimielisiä, että aloittamani ruokavalio olisi minunlaiselleni potilaalle hengenvaarallista.

Niinpä sitten aloitin vähähiilihydraattisen ja runsasrasvaisen ruokavalion syyskuun 15. päivänä vuonna 2003. Aloin syödä aamiaiseksi pekonia ja munia. Päivän aikana vältin hiilihydraatteja. Ennen kuin ehdin laihtua kiloakaan, verensokeriarvoni oli laskenut merkittävästi. Jo muutaman päivän jälkeen uskalsin lopettaa sulfonyyliurea lääkityksen. Näytti siltä, että syödessäni pekonia ja munia ja jättäessäni lääkkeen pois verensokeriarvoni oli parempi kuin syödessäni puuroa, kevytmaitoa ja omenaraastetta ja käyttäessäni lisäksi lääkettä!

Olin tietämättäni törmännyt arvokkaaseen tietoon, jonka avulla oli mahdollista päästä eroon diabeteksen oireista. Olin tietämättäni syönyt sellaista ruokaa, joka ei nostanut verensokeria. Tuo tie on juuri ratkaisu. Diabeteksen hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä tutkitaan paljon. Merkittävimmãn asian jokainen voi kuitenkin tehdä aivan itse toimimalla periaatteessa juuri päinvastoin kuin virallisesti neuvotaan. Poistamalla puuron, perunan, leivän mukaan lukien täysjyväleivän, ja pastan sekä riisin ruokavaliostaan diabeetikko voi entistä paremmin. Monet ovat voineet jättää lääkkeetkín pois. Jokaisen on ainakin mahdollista vähentää lääkitystään siirtyessään virallisisten ravitsemussuositusten mukaisesta ruokavaliosta vähähiilihydraattiseen ja runsasrasvaiseen ruokavalioon (LCHF, Low Carb High Fat).